Selailin divarista ostamani Marja-Liisa Vartion romaania "Hänen olivat linnut".

Kirjan ensimmäiset sanat kuuluvat näin: "Ei puhuta sitten koko asiasta." 

Oikein hyvä aloitus, täytyy tunnustaa. Antaa suuntaa tulevien sivujen odotuksille. Kun alkurivillä puhutaan vaikenemisesta, voi odottaa, että salailua on tulossa.

Silloin huomasin, että kirjan etuliepeen alta pilkistää lappu. Käsin kirjoitettu, aforistinen mietelmä kirjan tuntemattomalta entiseltä omistajalta. Se vasta mietteliääksi pistikin, vielä enemmän kuin kirjan alkurivi. Millaisessa elämäntilanteessa lähtee noin illuusioton muistiinpano? Annoin mielikuvituksen lentää.